maanantai, 8. joulukuu 2008

Syksyn satoa

Blogissa on ollut pitkään hiljaista, mutta hengissä ollaan. Elo-syyskuussa sain siis jälleen yhden kirjan käännöksen tehtyä. Kirjarintamalla on ollut tuon jälkeen melko hiljaista; pitäisi varmaan aktivoitua kyselemään töitä. Sain sentään tutun kautta myös yhden kirjan käännöksen toimitettavaksi. Se oli yllättävän mukavaa työtä, ja sain siitä myös hyvää palautetta.

Syksyn aikana olen tehnyt töitä muutamalle uudellekin asiakkaalle. Yksi on viestintätoimisto, jolle työtuttu oli tehnyt aikaisemmin hommia muttei enää ehdi. Toinen oli julkishallinnon taho, joka oli ottanut ensin yhteyttä äitiyslomalla olevaan kääntäjätuttuuni. Kolmas on englantilainen käännöstoimisto, joka oli alunperin saanut tietoni kai kansainväliseltä kääntäjien nettifoorumilta. Neljäs asiakas - julkishallintoon kuuluva sekin - löytyi miehen työkaverin kautta. Lisäksi eräs kaveri kertoi, että hänen kaverinsa käännöstoimisto kaipaisi lisää alihankkijoita.

Tässä on siis yhteensä viisi (mahdollista) uutta asiakasta, joista neljä on löytynyt tuttujen kautta. Yksi tärkeä tämän lyhyen urani aikana oppimani asia onkin, että verkostoituminen on todella arvokasta freenä. Kannattaa käydä kääntäjien tapaamisissa ja kertoa kaikille tutuille tekevänsä käännöksiä (tai muuta freelance-työtä). Vaikka aluksi voi tuntua, ettei mistään löydy mitään, kontaktit saattavat poikia jotain pitkänkin ajan kuluttua. Itsestään kannattaa myös muistuttaa säännöllisesti tahoille, jotka ovat vaikuttaneet kiinnostuneilta.

torstai, 14. elokuu 2008

Ein sanomisen vaikeus

Tällä viikolla olen joutunut kieltäytymään ainakin kolmesta ulkomaisten käännöstoimistojen tarjoamasta työstä. Yksi olisi ollut hyvin kiinnostavakin: n. 15-sivuinen markkinointialan teksti, jonka olisi saanut kääntää suomeksi. Tuntuu vaikealta kieltäytyä tarjotuista töistä. Tuollekin markkinointitekstiä tarjonneelle amerikkalaistoimistolle olen tehnyt aikaisemmin muutaman pienen työn, ja tuon isomman homman tarjoaminen tuntui luottamuksenosoitukselta. Harmittaa, kun on ensin saanut avattua kanavia ja sitten joutuu niitä mahdollisesti tukkimaan...

On kuitenkin pidettävä järki kädessä. Jos nyt otan vastaan jonkun useamman päivän työn, pohjustan itselleni kirjan käännöksen kanssa katastrofia. Harmillista siksikin, että parhaiten työt tuntuvat sujuvan, kun ison urakan välissä tekee välillä jotain muuta pientä. Se joustonvara kului nyt ennen kesälomaa tehtyihin pikkutöihin ja itse kesälomaan.

Kirjan käännös on tuskallisessa alkuvaiheessa. Tiedän että on kiire, mutta vielä en ole niin pitkällä, että tietäisin, miten kiire lopulta on. Isoissa töissä on ihanaa päästä vaiheeseen, jossa näkee kokonaisuuden ja tietää selviävänsä siitä. Silloin motivaationi ja työtehoni ovat korkealla. Nyt teen hieman tarpeettoman hitaasti työtä, kun kirja tuntuu loputtomalta massalta ja jännitän, huomaanko lopulta, etten ehdi tehdä sitä kunnolla. Järjellä ajatellen työtä pitäisi vain paahtaa päästäkseen nopeammin helpottavaan vaiheeseen (ja varmistaakseen että sellainen edes tulee), mutta aina ei ihminen toimi järkevästi, ei.

perjantai, 8. elokuu 2008

Paluu

Töissä olllaan loman  jälkeen. Huhti- ja toukokuu olivat aika hiljaisia. Oli jopa parin viikon jakso, jolloin ei tullut mitään uusia töitä. Ennen lomaa kesäkuussa olikin sitten taas kiitettävän kiireistä.

Nyt minulla on työn alla jälleen uusi kirjan käännös. Viikko on mennyt osittain totutellessa työntekoon, mutta vähitellen alkaa taas löytyä kunnon työvire. Olisi mukavaa palata lomalta virkistyneenä ja intoa puhkuen, mutta kyllä pari ensimmäistä päivää ihmettelin, mitä minä täällä teen. Lomailu perheen kanssa tuntui jostain syystä paljon mielekkäämmältä.

Kirjan käännöksen kanssa on taas pieni kiire. Tällä hetkellä ei ole mitään paniikkia, mutta tilanne saattaa muuttua, jos väliin tulee muita töitä. Tällä viikolla ei ole onneksi ollut muuta, mutta sitten aikaa ja energiaa on mennyt työn aloittamisen tuskailuun.

Minun pitäisi selvittää apurahoja. Sain joskus keväällä selville, että tietokirjan kääntäjät voivat hakea apurahoja, vaikka työ tehdään kaupalliselle kustantajalle. Apuraha tasoittaisi hieman sitä palkkakuoppaa, johon kirjankääntäjänä ilmeisesti väkisin joutuu.

Jos joku tätä lukee, jättäkäähän  kommentteihin tietoa käynnistänne -- se piristää!

keskiviikko, 9. huhtikuu 2008

Hiljaiseloa

Kiire on sitten loppunut, eikä tämäkään olotila ole oikein mukava. Hirveästi on tosin kertynyt erilaisia paperihommia rästiin parilta kuukaudelta, joten tekemistä kyllä riittää, mutta takaraivossa kolkuttaa tietoisuus siitä, ettei näistä hallintohommista makseta minulle mitään.

Tietokirjojen suomentaminen oli mukavaa. Lisäksi on ollut pieniä, muutaman tunnin vieviä käännöksiä, mutta töissä tuntuu vallitsevan sellainen laki, että joko niitä on liikaa tai liian vähän. Yhdelle asiakkaalle jouduin tuossa kiirekuukausien aikana sanomaan monta kertaa ei, eikä sieltä ole tietenkään nyt enää kysytty tekemään mitään...

Tulevaisuuden unelma olisi, että töitä olisi tasaisesti. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjat ja satunnaiset lyhyemmät toimeksiannot olisivat hyvä yhdistelmä, mutta silloin kirjoja pitäisi olla melkein koko ajan työn alla. Muuten itsensä löytää äkkiä tilanteesta, jossa on vain nuo satunnaiset keikat eikä sitä varsinaista työtä ollenkaan. Jos taas muuta kuin kirjoja onnistuu haalimaan runsaasti, on vaikea raivata tarpeeksi aikaa kirjankäännökselle sellaisen saadessaan.

En tiedä yhtään, miten nämä kirja-asiat jatkossa menevät. Yhdeltä kustantamolta on jotain toivottavasti tulossa ensi syksynä, mutta jos tilanne on sama muiden kohdalla, pitäisi kehittää aika lailla muita töitä ennen syksyä. Tämä tulevaisuuden epävarmuus on aika iso stressitekijä freelance-työssä. Luulisin sen kuitenkin helpottavan vuosien kuluessa, kun aukeaa uusia kanavia sen verran, että aina jostain tulee jotain, vaikka välillä olisikin hiljaista.

keskiviikko, 5. maaliskuu 2008

Melkein valmista

Töiden kanssa on ollut ihan liian kiire: viime viikonloppukin meni töiden parissa, ja maanantai-iltana tein kirjan käännöstä melkein puoleenyöhön. Nyt on ollut aika rasittunut olo, kun luulin tästä päivästä alkaen saavani levätä, mutta yllättäen tulikin muutama pienempi teksti käännettäväksi. Ihmeen hyvin sitä kuitenkin jaksaa, kun on töitä ja toimeentuloa. Paljon väsyneempi olo oli joskus työttömänä, toimettomana, itsensä arvottomaksi tuntiessa.

Olen kyllä jotain ajattelemaan ehtiessäni hirmuisen onnellinen, sillä saan tehdä työtä, johon oikeasti tunnen sopivani ja joka tuntuu mielekkäältä.