Kiire on sitten loppunut, eikä tämäkään olotila ole oikein mukava. Hirveästi on tosin kertynyt erilaisia paperihommia rästiin parilta kuukaudelta, joten tekemistä kyllä riittää, mutta takaraivossa kolkuttaa tietoisuus siitä, ettei näistä hallintohommista makseta minulle mitään.

Tietokirjojen suomentaminen oli mukavaa. Lisäksi on ollut pieniä, muutaman tunnin vieviä käännöksiä, mutta töissä tuntuu vallitsevan sellainen laki, että joko niitä on liikaa tai liian vähän. Yhdelle asiakkaalle jouduin tuossa kiirekuukausien aikana sanomaan monta kertaa ei, eikä sieltä ole tietenkään nyt enää kysytty tekemään mitään...

Tulevaisuuden unelma olisi, että töitä olisi tasaisesti. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjat ja satunnaiset lyhyemmät toimeksiannot olisivat hyvä yhdistelmä, mutta silloin kirjoja pitäisi olla melkein koko ajan työn alla. Muuten itsensä löytää äkkiä tilanteesta, jossa on vain nuo satunnaiset keikat eikä sitä varsinaista työtä ollenkaan. Jos taas muuta kuin kirjoja onnistuu haalimaan runsaasti, on vaikea raivata tarpeeksi aikaa kirjankäännökselle sellaisen saadessaan.

En tiedä yhtään, miten nämä kirja-asiat jatkossa menevät. Yhdeltä kustantamolta on jotain toivottavasti tulossa ensi syksynä, mutta jos tilanne on sama muiden kohdalla, pitäisi kehittää aika lailla muita töitä ennen syksyä. Tämä tulevaisuuden epävarmuus on aika iso stressitekijä freelance-työssä. Luulisin sen kuitenkin helpottavan vuosien kuluessa, kun aukeaa uusia kanavia sen verran, että aina jostain tulee jotain, vaikka välillä olisikin hiljaista.