Tällä viikolla olen joutunut kieltäytymään ainakin kolmesta ulkomaisten käännöstoimistojen tarjoamasta työstä. Yksi olisi ollut hyvin kiinnostavakin: n. 15-sivuinen markkinointialan teksti, jonka olisi saanut kääntää suomeksi. Tuntuu vaikealta kieltäytyä tarjotuista töistä. Tuollekin markkinointitekstiä tarjonneelle amerikkalaistoimistolle olen tehnyt aikaisemmin muutaman pienen työn, ja tuon isomman homman tarjoaminen tuntui luottamuksenosoitukselta. Harmittaa, kun on ensin saanut avattua kanavia ja sitten joutuu niitä mahdollisesti tukkimaan...

On kuitenkin pidettävä järki kädessä. Jos nyt otan vastaan jonkun useamman päivän työn, pohjustan itselleni kirjan käännöksen kanssa katastrofia. Harmillista siksikin, että parhaiten työt tuntuvat sujuvan, kun ison urakan välissä tekee välillä jotain muuta pientä. Se joustonvara kului nyt ennen kesälomaa tehtyihin pikkutöihin ja itse kesälomaan.

Kirjan käännös on tuskallisessa alkuvaiheessa. Tiedän että on kiire, mutta vielä en ole niin pitkällä, että tietäisin, miten kiire lopulta on. Isoissa töissä on ihanaa päästä vaiheeseen, jossa näkee kokonaisuuden ja tietää selviävänsä siitä. Silloin motivaationi ja työtehoni ovat korkealla. Nyt teen hieman tarpeettoman hitaasti työtä, kun kirja tuntuu loputtomalta massalta ja jännitän, huomaanko lopulta, etten ehdi tehdä sitä kunnolla. Järjellä ajatellen työtä pitäisi vain paahtaa päästäkseen nopeammin helpottavaan vaiheeseen (ja varmistaakseen että sellainen edes tulee), mutta aina ei ihminen toimi järkevästi, ei.